l1 l2 l3 l4 l5 l6

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Poropaimennus 19. ja 27.3


Biegga pääsi ensimmäisen kerran kunnolla kokeilemaan paimennusta kun käytiin 19.3 Bieggan kasvattajan järjestämällä paimennusleirillä. Leiriin kuului kaksi kertaa poroilla ja kerran lampailla. Biegga taisi olla ainoa oman pentueensa edustaja paikalla. Meidän lisäksi Taigahaun kennelistä oli toisesta pentueesta useampi hurmaava pikkutyyppi.

Tilanne oli Bieggalle uusi ja huomasin jo ennen aitaukseen menoa ettei tyyppi ole ihan oma itsensä ja kyllähän se näkyi sitten aitauksessa. Biegga oli sitä mieltä ettei ala tekemään mitään, lällätteli keskisormi pystyssä kauempana ja yritti pyrkiä ulos aitauksesta. Mä ensin tulkitsin tämän käytöksen peloksi ja huomaamattani säälin koiraa ja annoin turhan tehottomia käskyjä. Ei näin. Onneksi kasvattaja kuitenkin huomasi mitä puuhaan ja osasi ohjeistaa oikeanlaiseen käytökseen ja vaatimaan koiralta asioita oikealla tavalla, jotta osasin toisella kerralla poroilla vaatia koiralta oikein asioita.

Toinen kerta meillä menikin todella hyvin ensimmäiseen verrattuna. Se seurasi mua hienosti eikä tarvinnut juurikaan patistaa hommiin. Osittain tämä muutos johtuu varmasti mun muuttuneesta asenteesta. Kyllä se selvästi osaa ja tekeekin todella hyvin kunhan sen vaan saa tekemään hommia. Biegga vaan voi joskus olla todella itsepäinen ja sen kanssa pitää osata pelata. Toisella kerralla meillä oli tilan omistajan narttukoira mukana ja oli hienoa nähdä että vaikka jätkä aitauksen ulkopuolella härkkikin narttua antoi se sille aitauksessa työrauhan ja keskittyi itsekin omiin töihinsä eikä homma mennyt pelleilyksi. Leiriltä saatiin kuitenkin lähteä ihan hyvillä mielin vaikka ensimmäinen kerta olikin vähän höpöhommaa kun koira kuitenkin toisella kerralla näytti että kyllä siitä sittenkin on paimentamaan. Vaikka tuo välillä osaakin olla kovakalloinen ja itsepäinen on se kuitenkin pohjimmiltaan nöyrä koira. Hyvin jäi mieleen tilan omistajan kommentti koirasta, joka kuvaa meidän päivää loistavasti: "Luulin ensin että se on ihan täys mulkvisti, mutta kyllähän siltä löytyy nöyryyttä ja miellyttämishalua."

Paimentaessa niin poroilla kuin lampaillakin Biegga on kyllä todella reilu ja ystävällinen paimennettaville. 

27.3 lähdettiin vähän extemporesti kuokkimaan Satun kasvattien paimennusleirille (kutsuttuna tosin). Tällöin käytiin vain kaksi kertaa poroilla. Biegga teki ensimmäisenä kertana tosi hienosti. Kulki mun mukana todella kivasti pientä merkkailua lukuunottamatta ja oli muutenkin jo paljon enemmän oma itsensä kuin ensimmäisen kerran porotilalla. Huomasin jo kun otin koiran autosta ulos ettei se enää ota samalla tavalla paineita paikasta kuin ensimmäisellä kerralla. Se sai kehuja hyvästä laumanlukutaidosta ja kyllähän se tekikin hienoa työtä. Porot liikkui hienosti ja niin pois päin. Bieggahan paimentaa ainakin vielä suurimmaksi osaksi mun takaa. Paha asia se ei kuulemma ole kun koira on niin vahva, mutta yritettiin me saada sitä kulkemaan edelläkin toisella kerralla ja kyllähän se jo jonkin verran lähtikin mun edelle pariin otteeseen. Toisella kerralla tyypissä oli havaittavissa jo pientä väsymystä ja laiskuutta. Paimennuksen jälkeen se onkin vaan nukkunut sikeästi. Työn raskaan raataja.

Kyllä kai tästä vielä hyvä paimenkoira leivotaan kun nyt päästäisiin harjoittelemaan useasti. Paimennus on kyllä mukavaa puuhaa ja kivaa vaihtelua tokoon ja rallyyn. Kohtahan me kyllä saadaan alkaa verijälkeäkin taas tekemään kun lumet sulaa. Kokeisiinkiin pitäisi ehtiä useampaan tulevan mejä-kauden aikana.

Kuvamateriaalia mulla on Bieggan paimennuksista hyvin vähän. Ensimmäisellä kerralla mulla ei edes muistunut kamera mukaan ja toisella kerralla mä en tajunnut antaa kameraa siinä kaiken keskellä kenellekään että olisi saanut omastakin koirasta kuvamateriaa. Toivottavasti mä viisastun seuraavaan kertaan mennessä tämänkin asian suhteen. Mä vaan oon todella lahjakas unohtamaan koko kameran kun on tarpeeksi tekemistä.